Hoivatyöntekijä kuljettaa viimeistä saamelaisvanhusta tulevaisuuden luonnonvarojen loputtomuuteen uskovien valtiovarojen varaan rakennettuun saunaan, jossa vanha tieto herää – ja säännöt murtuvat.

Opettaja hakee valoa tulevaisuuden kaaoksen keskellä, mutta löytää vain uuden yhteiskuntajärjestön, joka vaatii kaiken, mukaan lukien hänen itsensä.

Viimeinen radiovastaanotin PohjoisSuomessa toimii ilman virtaa, ja sen hiljaisuus kertoo enemmän kuin mitään ääntä. Kun erakko yrittää pelastaa ainoan jäljellä olevan metsän, hän ymmärtää: ääni ei ole kadonnut. Se on muuttunut.

Poliisi palaa kylään, jossa vanhan talon perintö ei enää kuulu maan sääntöjen mukaan — ja rauhaa ei voi rakentaa ilman pimeyden tuntemista.

Kun yliopiston tietokoneen pohjalla herää Kalevalan muistojen koodi, koodari joutuu valitsemaan: jatkaako hän hyvinvointivaltion tukemaan digitaaliseen unelmaan vai palauttaako hän metsän hiljaisuuden, joka katosi viimeisessä talvisodassa.

Opettaja palaa vanhaan kotitaloon järven rantaan, jossa talvisodan jäljiltä herää maailman muuttunut sääntö: järvi muistaa kaiken, ja se vaatii veren.