Toimintaa, seikkailua, scifiä ja paljon muuta – uusia tarinoita päivittäin
Kevään koitto ei tule talvisodan jälkeen
Kun kaupunki yrittää unohtaa talvisodan, yksi mies ylläpitää viimeistä puutarhaa, jossa kasvaa ainoat elävät kasvit, jotka eivät ole kasvaneet sotilasvarastosta. Kun sääntö kieltelee kasvien siementen levittämistä, hän tekee valinnan, joka muuttaa kaupungin sydämen.
Kalastajan rauha järven reunalla
Yksi talvisodan veteraani palaa takaisin autiolla järvenrannalla, jossa hänen vanhat koulukiusaamisen jäljet alkavat muuttua todelliseksi uhkaksi – kun hän ymmärtää, että rauha ei ole pakenemista, vaan se, mitä teet kun kaikki muut ovat poissa.
Talvisotamies ja avaruusaseman viimeinen säde
Kun entinen sotilas saapuu hylättyyn avaruusasemalle, jossa aikaa kuluu eri nopeudella kuin Maassa, hän joutuu valitsemaan välillä muistojen ja todellisuuden välillä — ja asemassa on vielä yksi säde jäljellä.
Kalan ja jään väli
Kalastaja jättää perheensä jäätyneeseen järveen talvisodan jälkeen, kun lumivuori kaatuu ja maan sisältä nousee vanha voima. Selviytyminen ei ole enää ruoan tai lämmön kysymys — vaan sen, mitä metsä muistaa.
Pimeydessä jää vähän enemmän
Sotaveteraani ja entinen jääkiekkoilija joutuu elämään yksin metsän reunalla, kun alkoholi on varastanut häneltä kaiken — paitsi sisun. Kun hän aloittaa talvisodan aikaisen kylän raunioitten läheltä kiven etsimisen, hän ei tiedä, että se on sama kivi, joka kerran pelasti hänen isänsä.
Metsän sisu
Insinööri katoaa tien varrella keskellä talvisotaa, ja metsä vie hänet syvemmälle kuin kenenkään muun. Tukahduttava yksinäisyys muuttuu kokeeksi, jossa luonto ei anna väijyä — eikä palauta.
Käsi, joka piirsi talvisotaan
Taidemaalari katoaa keskellä sotavuotta, kun hänen maalauksensa alkaa muuttaa ilmankin: jokainen kuva tuottaa oikean sävyisen pimeyden. Vaikka hän on eristynyt metsään, maailma ei anna hänelle rauhaa — joka yö uusi kuvio herää maan alla, ja viimeinen tieto on siitä, että hän ei ole enää ainoa piirtäjä.
Taiteilija ja järven pimeys
Eroottinen taiteilija palaa talvisodan jälkeiseen Karjalaan, jossa maanviljelijät pitävät hänen työnsä jumalattomana. Hän yrittää maalata järven pohjalle jääneen sotilasruumiin, mutta säännöt kieltävät kuolleiden herättämisen kuvissa.
Kolme metsän tuulta ja yksi hoivatyöntekijä
Vuonna 1962, kun valtio siirtää vanhoja sairaalaisia metsän keskustaan uuteen hyvinvointivaltiojärjestelmään, hoivatyöntekijä joutuu yksin hoitamaan viimeistä talvisotaa selvinnyttä mielisairasta – ja metsä alkaa toimia kuin elävä muisti.
Järven pohjalla ei ole kuoliaita
Kun talvisodan jälkeinen hoivatyöntekijä pakenee kaupungista järven rantaan, hän löytää kuolleiden äänet – ja ymmärtää, että maan pohja ei anna kuolemaa pois.
Pimeän järven start-up
Toimittaja kokoaa kuolleen isänsä kenttäkuvia, kun yhtiö haluaa rakentaa aurinkopuistot koko Suomen järviin. Sisu ei riitä, kun metsä muuttaa säännöksiä, ja talvisota ei ole ollut viimeinen kerta, kun maa petti.
Metsän kosto saunassa
Hoivatyöntekijä menee eristyneeseen metsäkylään hoitamaan vanhaa sotaveteraania, joka salaa talvisodan aikaisen verilöylyn. Kun saunassa palaa viimeinen puu, metsä herää – ja muistot alkavat elää.
