Kesäkuun 12. päivänä vuonna 2047, kun kaikki
verkkosähkö on kuollut ja valtio on lakkauttanut
kaikki radiolähetykset, Tauno Mäkelä nostaa
vanhan Sibelius5vastaanottimen pöydälle. Se on
viimeinen, joka ei tarvitse akkua – se toimii
ainoastaan, kun metsä on rauhallinen. Tämä on
sääntö, joka tuli voimaan talvisodan jälkeen,
kun viimeiset radiotoimittajat kertoivat, että
ääni voi kertoa enemmän kuin kylmä valo: se voi
kertoa, milloin metsä on kuollut.
Tauno asuu 120 kilometriä Rovaniemen
ulkopuolella, kahden tuhannen hehtaarin
pimeydessä, jossa vain yksi metsä on jäljellä –
se, joka ei ole kaadettu, vaan joka on ollut
rauhallinen. Hän ei puhu. Hän kuuntelee.
Vastaanotin ei lähetä ääntä. Se vastaanottaa. Ja
kun se ei vastaanota, metsä on kuollut.
Kolme viikkoa sitten vastaanotin alkoi hiljentyä.
Ei häiriöitä. Ei sähköistä kohinaa. Vain rauha.
Tauno kävi koko alueen läpi. Ei kaivostoimintaa.
Ei lentokoneita. Ei ihmisiä. Mutta metsän
sisällä oli jotain muuttunut. Puut eivät enää
kasvaneet. Niiden rungot olivat peitettyjä
valkoisella kuolettavalla sienellä, joka ei
kuulunut mihinkään tunnettuun lajiin – se oli
kasvanut siitä hetkestä, kun viimeinen
valtiovaltainen radioasema sulautettiin maahan.
Hän löysi kaksi lasta, jotka olivat piiloutuneet
kahden päivän matkalla. He eivät puhuneet. He
vain katsoivat vastaanotinta. Tauno antoi heille
vähän leipää ja kahvia, mutta kun hän yritti
kysyä, mitä he olivat kuulleet, he käänsivät
kasvonsa. Vastaanotin oli hiljainen.
Viimeisenä iltana Tauno kantoi vastaanottimen
metsän sydämeen. Hän ei kutsunut ketään. Hän ei
itkenyt. Hän asetti sen maahan, kuten vanhat
miehet olivat tehneet talvisodan aikana, kun he
olivat kuulleet, että ääni on yksi ainoa kylmä
taivas, joka ei koskaan petä. Kun hän kääntyi
poispäin, vastaanotin alkoi toimia. Ei ääntä. Ei
viestiä. Vain rauha – mutta nyt se oli muuttunut.
Se ei enää kuulostanut kuin puiston
hiljaisuudesta. Se kuulosti kuin metsä itse
puhuisi.
Seuraavana aamuna metsä oli kasvanut. Uudet
lehdet olivat ilmestyneet. Ei yhtään sieniä. Ei
yhtään jäännöstä. Vastaanotin oli edelleen
paikallaan. Se ei enää toiminut. Mutta se oli
kuultu. Ja se oli kertonut.
