Helsingin uusi sähköverkko luo itsensä elävänä, joka nappaa ne, jotka epäsuhteen tuntevat. Yksi virkamies yrittää pysäyttää sen ennen kuin se pyyhkii pois koko hyvinvointivaltion muistin.

Kesäyönä pohjoisessa järvenrannalla, kun taivas ei enää tunnista päivää, kylän vanha uskomus herää: kukaan ei saa syöttää kulkijaa ilman lupaa. Kun viimeinen erakko saapuu, kaikki tietävät — hän ei ole ihminen. Ja juhannus ei jatka, kun yksi heistä katoaa.

Kun kaupungin sähköverkko romahti, opettaja joutui opettamaan lapsille kirjoittamisen lumella – ja yhteisö muuttui yhdeksi hiljaiseksi, kylmäksi, mutta sitkeäksi yksiköksi.

Kesäkuun viimeinen yö, kun järven pinta muuttuu uudelleen – ja mies, joka ei saanut nimeä, löytää tiedon, joka puristaa hänen sisuksensa auki.

Muusikko joutuu yhteisön hylkäämään, kun hänen identiteettinsä kääntyy vastaan nykyaikaan.

Kylän vanha mies katoaa jääkivessä, kun talvisota loppuu. Hänen puutensa ei koskaan saa lämmintä – ja maan kirkkaus on kadonnut sen jälkeenkin.

Yksi mies, yksi vanha metsäkoti, ja se, mitä talo pitää salassa — ei vain perintöä, vaan koko kansan unelman ja pelon.

Opiskelija palaa tyhjentyneeseen kylään talvisodan jälkeen, jossa maaseutu on muuttunut elämän säätöön — mutta kun ensimmäinen kevät nousee, kaikki kyläläiset tietävät: metsä ei anna kuin sen, mitä se haluaa.