Sotilas, joka ei enää puhu, palaa kotiin tuhottuun talonrakennukseen ja sytyttää alkoholin tulehtuneen sydämen. Hän ei pelasta itseään — hän pelastaa metsän.

Vuoden 1942 talvisodan jälkeen yksin jäänyt opettaja saa perinnöksi tuhoutuneen talon, jossa vanhat runot heräävät eloon – ja vaativat verellä ja kylmällä pimeydessä maksua.

Nainen palaa tuhottuun kylään, jossa talvisodan jäljiltä nousseet metsänhenket vaativat verellä ja rauhalla. Hän ei ole haavoittunut sotilaana, vaan sielun murheella — eikä kyläläiset halua muistaa, että hän oli heidän kansansa.

Kun valtio kielsi vanhat perinteet, nainen jatkoi salaa saunomista — ja sen kautta ylläpiti sitä, mitä sota ei pystynyt tuhoamaan.

Erakko nainen palaa vanhaan kesämökkiin talvisodan jälkeen, mutta metsä on muuttunut — puut puhuvat, ja perintö, jota hän on piilottanut, vaatii verellä.

Kesäkuussa 1942 suomalainen nainen lähtee metsään, jotta saa puhdistua talvisodan tuhojen jäljiltä — mutta taistelun tukikohta muuttuu hänelle kielteiseksi ja hänen sisuksensa testataan viimeisen kerran.