Virkamies matkustaa talvisodan jälkeen saaristoon, jossa kesämökin rakennusmääräys paljastaa vanhan mytologian toimivan todellisuuden. Hän ei voi palata, ellei sytytä tulen, joka vaatii hengen uhrin.

Kalastaja etsii vanhan talon perintöä, mutta löytää teknologian ja maailman mekanismin ristiriidan metsässä, jossa melankolisuus vallitsee.

Yksinäinen nainen seikkailee talvisodan jälkeisen metsän syvyydessä, jossa vanhat mytologiset voimat heräävät jäähyödykkeistä. Hän ei etsi sankaruuksia — hän pelastaa itseään, kun kylmä, joka ei tunne säännöksiä, alkaa nimeä ihmisiä kuolemaan.

Yksin asuva nainen pelastaa kaupungin ulkopuolelta löytämänsä surullisen miehen, joka kantaa mukanaan vanhan kalmiston salaisuuden. Kun hän yrittää palauttaa hänet elämään, maan ja muistojen voimat alkavat muuttaa todellisuutta.

Metsän sydämessä jäänyt vanha kone ei enää toimi – mutta sen ydin saa tuottaa voimaa, joka rikkoontuu ihmisten muistista. Kun aika ei enää kulje, pelastus on olemassa, jos vain osaa sietää.

Yksinäinen opettaja palaa vanhaan taloon talvisodan jälkeen, kun hän löytää kivestä puhuvan muistin — ja joutuu valitsemaan hänen sisäisen hiljaisuutensa vai elämän, joka vaatii hänen kuulemaan sen.

Toimittaja saapuu erakkoon kylään, jossa vanhat uskomukset elävät vielä – ja kyläläiset eivät salli kirjoittamista. Kun hän löytää muinaisaikaisen kivikirjoituksen, joka muuttaa metsän toimintaperiaatteet, kylä päättää hänet karkottaa ennen kuin se paljastaa, mitä se todella varjelee.

Kevään kylmä tunti hakeutuu yli järven, kun nainen etsii kadonneen seikkailijan. Taika ei ole tarina — se on sääntö, ja sen rikkomisesta maksetaan verellä.

Kesäkuun pimeys ei lopu. Nainen, joka on kätkeytynyt metsän sydämeen, ylläpitää vanhaa tietoa, joka muuttaa ilmaston – ja joka kukaan ei saa tietää olevansa olemassa.

Talvisodan jälkeen muinaisjärven rannalla kasvava lääkäri löytää kadonneen kansantarinan, joka ei ole enää vain tarina — vaan kielteinen voima, joka syö maan ja mielentilat.