Kylänvanhin saapuu avaruusasemalle, joka on
rakennettu vuoden 1945 jälkeen, kun maailma oli
muuttunut. Asema ei ole enää maa ja
avaruuslaitosten välinen yhteistyö, vaan
itsenäinen kenttä, jossa sääntely perustuu
muinaisiin järjestyksiin. Kylänvanhin on valittu
tarkistamaan aseman toimivuutta, koska hänen
edeltäjänsä on kadonnut ilman varoitusta.
Aseman sisällä huomataan, että kaikki
suunnitelmat ovat päivitettyjen sääntöjen
mukaisesti – esimerkiksi kaikki työajat ovat nyt
laskettu järven mukaan, eikä auringon keskiöön.
Kylänvanhin kohtaa ensin pimeys, joka tulee
siitä, että aseman energiakulutus ei ole enää
mitattavissa tavallisin mittarein. Hän huomaa,
että avaruusaseman toiminta perustuu osittain
mytologisiin voimiin, jotka ovat olemassa vain
silloin, kun niitä ei nähdä.
Kylänvanhin tapahtuu etäisyydessä olevaan
metsään, jossa hän löytää vanhan sauna, jossa on
merkkejä talvisodan ajan kulttuurista. Hänen
täytyy selvittää, miksi avaruusaseman hallinto
on unohtanut nämä perinteet. Hän huomaa, että
aseman teknologian kehitys on jäädytetty, koska
se ei ole enää osa nykyistä järjestystä.
Avaruusaseman ohjaus on siirtynyt kylänvanhinin
omiin kykyihin, jotka ovat liittyneet metsän ja
järven muistoihin.
Kylänvanhin palaa takaisin asemaan, jossa hän
saa tiedon, että avaruusaseman järjestelmä on
kuollut. Hän ei voi palata takaisin, koska hänen
kylänsä on muuttunut. Hän jää avaruusasemalle,
jossa hän opettelee uudelleen rauhan
tarkoituksen, joka ei ole enää pelkkä rauha
maailmassa, vaan rauha itseensä.
