Mies palaa Talvisodan jälkeen Koillismaalle,
missä kylän kaikki nuoret ovat kuolleet tai
pakeneet. Hänen talonsa on jäljellä vain
kattotuolilla, jossa hän asui ennen sotaa. Hän
on muusikko, mutta viulunsa hän ei ole
koskettanut seitsemän vuotta. Ei ole ketään,
joka kuulisi. Ei ole radiota. Ei ole sähköä.
Vain lumipeitteinen metsä ja järvi, joka ei enää
sulaisi kesälläkään.
Hän muistaa, kuinka sotilas toivoi hänen
soittavansa joululaulun, kun kylä oli piilossa
kiväärin alla. Hän ei tehnyt sitä. Nyt hän tekee
sen joka ilta. Kellon kahdeksan. Hän ei sano
mitään. Hän vain nostaa viulun. Sävel on vähän
vääristynyt, mutta se on oikea. Hän soittaa
Kalevalan runon käännöksen, joka on muuttunut
säveliksi. Ei kukaan tule kuulemaan. Mutta
lintujen kutsut muuttuvat. Ne eivät enää karkaa.
Ne laskeutuvat puun latvoihin. Ne kuulevat.
Pimeys ei ole vain puute valosta. Se on kuin
kylmä veri, joka on jäänyt maahan. Mutta viulu
ei ole ase. Se on lämpö. Hän soittaa viikon ajan.
Sitten kylän vanhin nainen tulee. Hän ei sano
mitään. Hän istuu kylmään penkkiin. Hän kantaa
mukanaan vanhan saunanhiekkan. Hän laittaa sen
kivelle viulun äänen vierelle. Se lämpenee. Ei
palaa. Ei savua. Vain lämpö. Se on yksi sääntö:
lämpö ei saa olla suuri. Se saa olla vain se,
mikä kestää.
Toisena viikolla kaksi nuorta miestä tulevat. He
eivät ole sodassa olleet. He ovat vain kadonneet.
He seisovat puun takana. Eivät sano mitään.
Mutta kun viulu loppuu, he nostavat kädessään
vanhan pöytäsoittimen, joka on jäänyt järven
pohjaan. Se ei soita. Mutta he pitävät sitä. He
ovat kuulleet. He eivät tiedä miksi.
Kolmantena viikolla lumipeitteinen metsä alkaa
tuoda viinikasveja. Ei kukaan ole istuttanut
niitä. Mutta ne kasvavat. Lämpö. Hän soittaa.
Pimeys ei enää ole kuin kylmä katto. Se on
muuttunut. Ei täyde. Ei valaise. Mutta se on
lämpimämpi. Kylä ei palaudu. Mutta se ei kuole.
Hän soittaa joka ilta. Ei ole ketään, joka
puhuisi. Mutta järvi ei enää ole kylmä. Ja
saunan hiekka on jäänyt kivelle. Ja lintujen
kutsut ovat muuttuneet. Ja kylä on muistanut,
että ääni voi olla yhteyden muoto. Hän ei ole
enää yksinäinen. Hän on se, joka soittaa. Ja
pimeys on muuttunut lämpimäksi.
