Talvisodan muistot saapuvat kaupunkiin yhdessä
uuden teknologian kanssa. Tulevaisuus ei ole
enää vain eteenpäin suuntautunut ajattelu, vaan
järvi, joka peittää kaikki menneet ja tulevat
hetket. Toimittaja lähtee etsimään tietoa, mutta
hänet seuraa metsässä piilotteleva nainen, jonka
silmin on Kalevalan runojen sävy.
Hän löytää vanhan kirjan, jossa lukee, että
jokainen tulevaisuuden muutos tulee jostain
järvestä. Sisulla hän huomaa, että jokainen
sormi, jolla hän koskettaa paperia, muuttaa sen
merkitystä. Hän ei voi enää kirjoittaa mitään
ilman, että se muuttuu.
Nainen näyttää hänelle, kuinka talvisodan
muistot ovat oikeasti järven syvyydessä, ja että
ne eivät halua liikkua. Hän kokee, kuinka järvi
pyydää häntä palauttamaan jotain, mikä on
kadonnut. Hän yrittää palata takaisin, mutta
järvi sulkeutuu hänen ympärilleen, ja hän jää
kiinni.
Kalevala käy läpi hänen ajatuksissaan, mutta hän
ei pysty enää erottamaan omaa mielensä muistosta.
Hän menee saunan läpi, jossa järvi ja talvisota
yhdistyvät. Hän nukahtaa, ja kun herää, hän on
toinen henkilö, joka ei muista mitään. Järvi on
tyhjä, mutta hän tuntee, että jokin on muuttunut.
Hän ei tiedä, mikä tapahtui, mutta hänen
kätenään on vanha kirja, jossa ei ole yhtään
sanaa. Hän tietää, että järvi on vielä siellä,
mutta hän ei osaa palata.
