Tutkija hakee metsässä katoanutta laitetta, joka
on ollut hänen perheensä käsiin vuosikymmeniä.
Hän löytää sen pohjoisen valon varjoissa, mutta
se toimii eri tavalla kuin odotettiin. Metsä
muuttuu läpinäkyväksi, ja kaikki, mitä hän osaa,
häviää täysin.
Hän palaa kylään, jossa kaikki ovat unohtaneet
hänet. Kyläläiset eivät tiedä, mitä hän on
tehnyt. Hän ei voi kertoa mitään, koska laite on
muuttanut heidän muistonsa. Hän joutuu
yksinäiseksi, vaikka kylä on täynnä ihmisiä.
Yhteisöllinen tunne alkoi haurasksi, kun
kyläläiset alkavat epäillä toisiaan. Tiedostot,
jotka olivat aiemmin yhdessä, hajosivat. Tutkija
huomaa, että hän on muuttanut maailman
mekanismin: metsä ei ole enää pelkkä luonto,
vaan muistojen ja yhteisöllisen identiteetin
rakennus.
Hän yrittää korjata, mutta laite on liian vahva.
Hänen oikeutensa menettää. Hän jää metsään,
jossa kaikki on muuttunut, mutta hän ei tiedä,
mikä on todellisuutta.
Kylä jatkaa elämäänsä, mutta ilman tutkijaa.
Metsä on nyt tyhjä, mutta se ei ole enää sama.
Yhteisöllinen tunne on kadonnut, mutta metsä
säilyttää muistoja.
