Kylä on suljettu metsään, kun maan sota lähettää
viimeiset pääomansa. Mies saapuu takaisin kotiin,
jossa talvisodan jälkivaiheiden muistot ovat
kallistuneet tukkoon. Hänen äitinsä on kuollut,
mutta hän löytää kirjeen, jossa kerrotaan, että
perintö ei ole pelkästään maa, vaan myös järvi,
joka kantaa varjoja.
Kyläläiset eivät enää usko toisiinsa. Pakkasen
purema alkaa, ja kaikki ryhtyvät itsenäiseen
selviytymiseen. Mies kokee, että perintö ei ole
vain menneisyys, vaan se, miten hän osallistuu
yhteisön elämään. Hän rakentaa uudelleen saunan,
jossa vanhat rituaalit voivat olla elossa.
Hän huomaa, että järvi on muuttunut. Sen
pohjalla on ruumiita, joita ei tiedetä.
Yhteisöllinen tyytyväisyys alkoi vähitellen
muuttua epäilykseksi. Mies saa tietää, että
hänen isänsä oli ollut osa salaiseen liittyvää
järjestelmää, joka säilytti kylän suojassa.
Hän valitsee: palauttaa järven varjojen paikan
tai jättää sen kylmäksi. Hän valitsee
ensimmäisen, mutta järvi ei palaa. Se muuttuu
jäädyttämättömäksi, ja kyläläiset alkoivat
siellä kummitella. Mies ymmärtää, että perintö
ei ole vain maata, vaan myös se, miten hän
osallistuu yhteisölliseen elämään. Hän saa
ymmärtää, että tuho ei ole loppu, vaan se, miten
hän voi jatkaa.
