Toimintaa, seikkailua, scifiä ja paljon muuta – uusia tarinoita päivittäin
Kevään koitto ei tule talvisodan jälkeen
Kun kaupunki yrittää unohtaa talvisodan, yksi mies ylläpitää viimeistä puutarhaa, jossa kasvaa ainoat elävät kasvit, jotka eivät ole kasvaneet sotilasvarastosta. Kun sääntö kieltelee kasvien siementen levittämistä, hän tekee valinnan, joka muuttaa kaupungin sydämen.
Taiteilija ja järven pimeys
Mies, joka on kadottanut äänensä talvisodan jälkeen, palaa järven rantaan tuhoutuneeseen majaan, jossa sauna on ainoa paikka, jossa hän ei kuule kuin metsän hiljaisuutta. Mutta kun hän sytyttää tuleen, järvi alkaa puhua.
Pimeydessä syntyi järvi
Kun talvisodan jälkeinen kylä yllättäen katosi jääkärkivellä, yksi mies palasi takaisin — ja löysi, että metsä oli muuttanut muistot vedeksi.
Kalevalan varjo talvisodan lumessa
Urheilija palaa kotiin talvisodan jälkeen, mutta koulukiusaamisen jäljet ja Kalevalan mytologia muuttavat metsän rauhan vaaralliseksi. Sisu ei riitä, kun pimeys muistuttaa.
Kalastajan rauha järven reunalla
Yksi talvisodan veteraani palaa takaisin autiolla järvenrannalla, jossa hänen vanhat koulukiusaamisen jäljet alkavat muuttua todelliseksi uhkaksi – kun hän ymmärtää, että rauha ei ole pakenemista, vaan se, mitä teet kun kaikki muut ovat poissa.
Virkamies ja sähköinen metsä
Helsingin uusi sähköverkko luo itsensä elävänä, joka nappaa ne, jotka epäsuhteen tuntevat. Yksi virkamies yrittää pysäyttää sen ennen kuin se pyyhkii pois koko hyvinvointivaltion muistin.
Talvisotamies ja avaruusaseman viimeinen säde
Kun entinen sotilas saapuu hylättyyn avaruusasemalle, jossa aikaa kuluu eri nopeudella kuin Maassa, hän joutuu valitsemaan välillä muistojen ja todellisuuden välillä — ja asemassa on vielä yksi säde jäljellä.
Kalevalan hiili ja kalastajan viimeinen järvi
Kalastaja rakentaa saunan talvisodan jälkeen, jossa poltetaan Kalevalan runoja hiileksi – mutta kun valtio haluaa hankkia hänen metsänsä teollisuuden käyttöön, hän joutuu valitsemaan: jatkaako hän elämäänsä vai palauttaako hän maan vanhoille jumalille.
Jään alla piilevä kaupunki
Helsinkiläinen miehenen rakentaa talvisodan jälkeen katossesta saunasta kodin, mutta kun maan alla paljastuu vanha sotilasraunio, hän joutuu valitsemaan: paljastaako totuuden vai pyyhkiäkö sen takaisin maahan.
Kalan ja jään väli
Kalastaja jättää perheensä jäätyneeseen järveen talvisodan jälkeen, kun lumivuori kaatuu ja maan sisältä nousee vanha voima. Selviytyminen ei ole enää ruoan tai lämmön kysymys — vaan sen, mitä metsä muistaa.
Pimeydessä jää vähän enemmän
Sotaveteraani ja entinen jääkiekkoilija joutuu elämään yksin metsän reunalla, kun alkoholi on varastanut häneltä kaiken — paitsi sisun. Kun hän aloittaa talvisodan aikaisen kylän raunioitten läheltä kiven etsimisen, hän ei tiedä, että se on sama kivi, joka kerran pelasti hänen isänsä.
Juhannuksen pimeys ja kolme hengen kuolema
Kesäyönä pohjoisessa järvenrannalla, kun taivas ei enää tunnista päivää, kylän vanha uskomus herää: kukaan ei saa syöttää kulkijaa ilman lupaa. Kun viimeinen erakko saapuu, kaikki tietävät — hän ei ole ihminen. Ja juhannus ei jatka, kun yksi heistä katoaa.
Pappi ja musta järvi
Vuoden 1942 talvisodan jälkeen pappi kääntyy erakoksi Karelian rannoille, kun teknologia muuttaa meren myrkylliseksi ja usko katoaa kylissä. Hän ei lue Raamatua enää — hän tarkkailee, miten kalat kuolevat rauhassa.
Radion hiljaisuus ja talvisota
Kun lääkäri joutuu hoitamaan tuhon jäljiltä pakenijoita, hän löytää radioon kirjatun viestin — joka ei ole lähettänyt ketään. Viesti kertoo, että sota ei ole ollut koskaan oikeasti olemassa.
Saunassa syntyi uusi maa
Taiteilija jättää hengenpettymyksen ja syventyy metsän sydämeen, jossa saunassa hänen kehonsa muuttuu osaksi maan syvyyksiä — ja koko kansa alkaa nähdä sen, mitä ei ennen uskonut olevan mahdollista.
Pimeyden saunassa
Hoivatyöntekijä kuljettaa viimeistä saamelaisvanhusta tulevaisuuden luonnonvarojen loputtomuuteen uskovien valtiovarojen varaan rakennettuun saunaan, jossa vanha tieto herää – ja säännöt murtuvat.
Mies, joka soitti pimeydessä
Talvisodan jälkeen muusikko palaa tyhjään taloon PohjoisSuomessa, jossa valo on kadonnut ja kylä on unohtanut sävelten merkityksen. Hän ei tee muuta kuin soittaa viulua joka ilta — ja jokainen sävel muuttaa pimeyttä hiukan lämpimämmäksi.
Insinööri ja järven sydän
Talvisodan jälkeinen insinööri palauttaa vanhan talon järvenrannalle, mutta kun rakennus alkaa nukkua, hän ymmärtää: järvi ei ole vesi – se on muistojen kivinen sydän, ja se vaatii lahjoja.
Kolme päivää ennen pimeyttä
Tutkija kääntää vanhan kalevalaisen runon salaisuudeksi kyberhyökkäykseksi, joka sammuttaa kaiken sähkönsaantinsa. Hän jää eristyneeksi järven laidalle, kun kaikki muut menetetään. Selviytyminen ei ole voitto — se on hiljainen vastustus pimeydessä.
Poliisi ja pimeän järven laki
Yksinäinen poliisi tutkii kadonneita ihmisiä, jotka katoavat silloin, kun teknologia menee rikki – mutta järvi ei ole vain järvi. Se muistuttaa.
Sivu 1 / 5
Seuraava




