Uusimmat tarinat
Kevään koitto ei tule talvisodan jälkeen
Kun kaupunki yrittää unohtaa talvisodan, yksi mies ylläpitää viimeistä puutarhaa, jossa kasvaa ainoat elävät kasvit, jotka eivät ole kasvaneet sotilasvarastosta. Kun sääntö kieltelee kasvien siementen levittämistä, hän tekee valinnan, joka muuttaa kaupungin sydämen.
Nainen, joka poltti talvisodan unelmat
Sotilas, joka ei enää puhu, palaa kotiin tuhottuun talonrakennukseen ja sytyttää alkoholin tulehtuneen sydämen. Hän ei pelasta itseään — hän pelastaa metsän.
Metsän kosto saunassa
Opettaja Nainen palaa talvisodan jälkeiseen Karjalaan, jossa metsä on muuttunut eläväksi muistoksi. Kun hän yrittää palauttaa koulun, metsä vaatii maksua — ja koko kylä tietää, mitä tapahtuu, kun taika herää.
Taiteilija ja järven pimeys
Mies, joka on kadottanut äänensä talvisodan jälkeen, palaa järven rantaan tuhoutuneeseen majaan, jossa sauna on ainoa paikka, jossa hän ei kuule kuin metsän hiljaisuutta. Mutta kun hän sytyttää tuleen, järvi alkaa puhua.
Nainen, joka soitti metsän muistin
Kun kylä hylkäsi hänet surun jälkeen, Nainen meni pimeään metsään ja herätti Kalevalan vanhan laulun — joka muuttaa metsän itsessään muistoksi, joka ei unohda.
Kesämökin pimeys ja talvisodan muisti
Nainen palaa vanhaan kesämökkiin, jossa säännöt eivät enää koske ulkomaailmaa — vain metsän ja muistojen laki. Ilmasto muuttaa maan, ja hänen sisu on ainoa, joka ei hajoa.
Pimeydessä syntyi järvi
Kun talvisodan jälkeinen kylä yllättäen katosi jääkärkivellä, yksi mies palasi takaisin — ja löysi, että metsä oli muuttanut muistot vedeksi.
Kalevalan varjo talvisodan lumessa
Urheilija palaa kotiin talvisodan jälkeen, mutta koulukiusaamisen jäljet ja Kalevalan mytologia muuttavat metsän rauhan vaaralliseksi. Sisu ei riitä, kun pimeys muistuttaa.
Kalastajan rauha järven reunalla
Yksi talvisodan veteraani palaa takaisin autiolla järvenrannalla, jossa hänen vanhat koulukiusaamisen jäljet alkavat muuttua todelliseksi uhkaksi – kun hän ymmärtää, että rauha ei ole pakenemista, vaan se, mitä teet kun kaikki muut ovat poissa.
Saunassa syttyi valo, kun noita ei enää palannut
Nainen palaa talvisodan jälkeiseen metsäkylään, jossa saunaa käytetään hengen puhdistukseen — mutta nykyaikana se on ainoa paikka, jossa viimeiset muistot eivät hajoa.
Virkamies ja sähköinen metsä
Helsingin uusi sähköverkko luo itsensä elävänä, joka nappaa ne, jotka epäsuhteen tuntevat. Yksi virkamies yrittää pysäyttää sen ennen kuin se pyyhkii pois koko hyvinvointivaltion muistin.
Järven pohjalla ei ole kuoliaita, vaan muistia
Talvisodan jälkeinen taiteilijanainen rakentaa talon kylän reunalle, mutta järven pohjassa oleva salaisuus herättää muistit, joita ei ole koskaan pystytty sanomaan.
Nainen, joka sai valot palamaan
Kun kaupungin sähkö katkesi viimeiseenkin taloon, virkamies nainen joutui palaamaan vanhaan taloonsa talvisodan jäljiltä — ja löytämään, että perintö ei ole paperia, vaan metsän hiljaisuus, joka muistuttaa kuinka elää.
Talvisotamies ja avaruusaseman viimeinen säde
Kun entinen sotilas saapuu hylättyyn avaruusasemalle, jossa aikaa kuluu eri nopeudella kuin Maassa, hän joutuu valitsemaan välillä muistojen ja todellisuuden välillä — ja asemassa on vielä yksi säde jäljellä.
Kalevalan hiili ja kalastajan viimeinen järvi
Kalastaja rakentaa saunan talvisodan jälkeen, jossa poltetaan Kalevalan runoja hiileksi – mutta kun valtio haluaa hankkia hänen metsänsä teollisuuden käyttöön, hän joutuu valitsemaan: jatkaako hän elämäänsä vai palauttaako hän maan vanhoille jumalille.
Jään alla piilevä kaupunki
Helsinkiläinen miehenen rakentaa talvisodan jälkeen katossesta saunasta kodin, mutta kun maan alla paljastuu vanha sotilasraunio, hän joutuu valitsemaan: paljastaako totuuden vai pyyhkiäkö sen takaisin maahan.
Kesämökin viimeinen sauna
Virkamies matkustaa talvisodan jälkeen saaristoon, jossa kesämökin rakennusmääräys paljastaa vanhan mytologian toimivan todellisuuden. Hän ei voi palata, ellei sytytä tulen, joka vaatii hengen uhrin.
Kalan ja jään väli
Kalastaja jättää perheensä jäätyneeseen järveen talvisodan jälkeen, kun lumivuori kaatuu ja maan sisältä nousee vanha voima. Selviytyminen ei ole enää ruoan tai lämmön kysymys — vaan sen, mitä metsä muistaa.
Pimeys, joka muutti maan
Kun kaupungin valot sammuvat ja talvisotaan jääneet pohjoiset metsät heräävät muistoihin, yksi nainen joutuu valitsemaan elääkö vai pelastaa ne, jotka eivät enää usko elämään.
Kesäkuun tuuli ja viimeinen saunakuori
Kesällä 1963, kun valtio siirtää viimeiset perintömaat teollisuuden varmennukseksi, nainen palaa vanhaan metsäkylään, jossa saunakuori on viimeinen linkki talvisodan kadonneisiin. Kaksi säännöllistä sääntöä: ei koskaan sytytä saunaa ilman kahdeksaa puuta, eikä koskaan poista kiveä altaasta.
